Jotain pajunkukinnon jämiä heilui tuulessa. En oikein kunnon kuvaa saanut hämäränä päivänä. Jospa sitä seuraavana viikonloppuna olisi parempi mahdollisuus.Tämä on kuvattu monta kertaa, mutta marraskuisena harmautena ihan taas näkemisen arvoinen. Vielä pari vuotta sitten vierestä meni yksi haastavimpia tekniikkapolkuja, joka oli kuitenkin ajettavissa
En jaksa ymmärtää pimeänä suhaavia ninjapyöräilijöitä mustissa vaatteissaan. Fillarissakaan ei ole heijastimia. Tämä heijastinostos maksoi noin kympin ja varastoon jäi ylikin. Tämän pyörän osuus noin euro. Vinkki: 3M-pinnaheijastimia ostin Lidlistä, heijastinteippiä kylttiliikkeen roskakorista parin A4-arkin verran...
Kaljaa Postilammen rannalla. Lampi oli nytkin puoliksi jäässä. Taitaa olla matala ja vakaa vesi. Tänne pitää tulla katsomaan luistelumahdollisuuksia pakkasten jälkeen. Toivottavasti ei tule lunta ihan heti.
Mutaa hampaita myöten. Ei pyöri rattaat, ei pidä rengas. Ketjutkin jumittaa. Meni työntöhommiksi.
Nautinnollista baanaa. Sitä kun jumittuu samoille seuduille ei näitä lähihelmiä löydä. Tänne pitää tulla kesällä uudestaan.
Rapaisena ja onnellisena jälleen ihmisten ilmoilla. Matkaa kotiin tästä vielä vähintään tunti ja hämäräkin alkoi laskeutua. Onneksi oli valot mukana. Päivä on yllättävän lyhyt marraskuun puolessavälissä.
Koko lenkki vajaa 27 km, aikaa sain menemään 2 tuntia 22 min. Varustus: pinna-avain, pillimehu, puhelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti