Uralille matkaa tein, ystävän seikkailulle sain.

Maantie vai soratie? Lumi suli ja pyöräilykeli tuli. Aamupakkasen liukastamalla tiet ratkaisivat, että lauantaiaamun lenkki suuntautui sorateille. Suuntana Pihkainmäki ja Kaislastenlahti. Ennen tätä osa reitistä oli tuntematonta, mutta hyvän valmistelun ansiosta karttaa tarvittiin vain kerran

Kauas on pitkä matka, mutta pyörällä matka taittuu joutuisaan. Kävimme Uralissa kääntymässä.

Fillari viritetty syyskosteille hiekkateille. Alla hyvin rullaavat maastorenkaat. Lisätankkausta varten toinen termari ja energiageelit laukussa. Lokasuojat varmistavat kuskin kuivuuden ja tekniikan puhtauden.

.

Hiljainen on lokakuinen savolaismetsä. Koiran haukku kantautui jostain kaukaisuudesta, korppi raakku ylilennolla. Muutoin renkaiden rahina ja oma läähätys olivat ainoat kuultavissa olevat äänet.

Hieman syyssateiden pehmittämät savitietä upottivat, mutta lopputuloksena fiilikseltään  yksi elämäni parhaita pyöräilyjä. Hyvässä seurassa matka taittui ja aika kiiti.

Savossakin on asvalltiteitä, joten soranautinnon jatkaminen edellytti välillä pikitiellä polkemista.

Oranssi piste kaukaisuudessa. Ken siellä nauttii yksinäisyydestä ja nastarenkaiden ujelluksesta?

Hien sumentama linssi tallensi Liian pitkän matkan pyöräilijän. Näytti hän hyvävointiselta.

Sen verran viileää oli, että pitkä urheilukerrasto oli tarpeen. Lisäksi pyöräilypaita oli ylävartalon lämmikkeenä. Kuoriasuna toimi windstopper housut ja takki. Edelleen ihmettelen sitä, miksen ole ostanut vuorellisia ja vedenpitäviä pyöräilykenkiä aikaisemmin. Sen verran mukavaksi ne ovat osoittautuneet. Ehkäpä syynä oli puute sopivista tarjokkaista?

Hirvikoirat ja metsämiehet kokoontuvat jokavuotisille karnevaaleilleen. Pyöräilijä pukee oranssia ylleen, varmuuden vuoksi.

Eväspuolen hoiti energiageeli ja termoksissa litra kuumaa teetä hunajalla höystettynä. Ei ollenkaan huono juttu viileällä kelillä. Viikon päästä uudelleen?


Taukoineen 4 tuntia ja 57 km, ajoaika 3:22.