Tahko, ajopäivä

Hieman hikisen yön jälkeen kello soi 6.30, vapaapäivänä prkl! Ei auta, ylös sängystä. Banaani naamariin. Uutiset netistä. Vessaan. Seuraavaksi illalla valmiiksi otetut ajokamat päälle. Hampaiden pesu. Vettä koneeseen ja juomareppuun. Mistä tuo vesi tippuu? Väsyttää. Hyttysmyrkky vielä mukaan. Heipat perheelle. Arskat päähän ja matkaan. Auton lämpömittari näyttää huoletuttavia lukemia jo varhain aamulla. Tulee hikinen päivä. Parin kilometrin ajon jälkeen tajuan unohtaneeni aurinkorasvan eteisen pöydälle. U-käännös. Rasva matkaan ja nokka kohti Tahkoa.

Moottoritiellä ja Nurmeksen tiellä ohi pyyhkii autoja fillarit katolla tai peräkoukussa. Näköjään muutkin menossa. Minne niillä on kiire?


Perillä saan auto hiekkakentälle hyvälle paikalle. Sitten ilmoittautumaan. Lähtöalue on tyhjä, samoin ilmoittautumispiste. Homma hoituu nopeasti. Kassi käteen ja ulos. Kurkistus kassiin, kaikki on. Kesäkumit ja tarrat puuttuvat näköjään tänä vuonna. No eipä niille ole ollut tarvetta aiemminkaan.

Tänä vuonna näyttäisi testipyöriä olevan aiempaa enemmän. Toivottavasti aika riittää kokeiluun.

Pyörä ulos autosta ja repun tarkastus. Edelleen vettä tulee jostakin. Päätän katsoa myöhemmin. Työkaveri ilmaantuu paikalle ja kysyy nippusiteitä. Tottakai niitä löytyy!

Jännitys nousee jo ennen lähtöä vaikka tuttua tämän pitäisi olla. Muutama syvä hengitys saa sykkeen laskemaan lähemmäs normaalia.

9.20 lähtö ryhmittyy asemiin. Mukava on katsella toisten intoa ja vielä hymyileviä naamoja. Oma vuoro lähestyy...





Vuosien mittaan olen itsekin miettinyt polvisuojien hankintaa. Onneksi mitään ei ole sattunut. Tämän osallistujan kohdalla ajatukset yhdistivät järeät suojat ja helteisen kelin. Mahtoi olla kuuma!

Ystäväni Heikki uhkui menohaluja hieman ennen lähtöä. Tulosten perusteella ei suinkaan turhaan. Toinen 45 km matkalla!

Samalla hän esitti pyynnön ottaa ensikertalainen mukaan tutustumaan reittiin.Minullehan se sopi. Kymmenen sooloajoa takana, seura toisi vaihtelua. Niinpä sovimme Antin kanssa ajavamme kimpassa reitin läpi.

Lähtöviivalla tajusin Camelbakin vuotavan suukappaleestaan. Edellisenä iltana puhdistuksessa poistettu bakteeri- ja homekerros ei enää tiivistänyt letkunpäätä, joten vettä tippui solkenaan. Kiva juttu näin helteellä! Toivottavasti vesi riittää huoltopisteiden välin. Vettä tuli letkusta heikosti ohivuodon takia. Tässä vaiheessa on turha murehtia, mennään niillä eväillä mitä on.

Lähdön hetki tulee ja perinteisesti olen viimeinen lähtöviivan ylittäjä. Ensimmäiset kilometrit antavat näytteen pölyisestä ja kuumasta kelistä. Sykkeet nousevat pian hälytysrajalle, mutta seurassa on helppo ajaa kovaa. Ehkä liiankin kovaa. Järjen mukaan pitäisi hiljentää, mutten malta. Keskustelmme Antin kanssa lähes koko ajan. Ennen ensimmäistä huoltoa itselleni on selvää, että loppumatkasta on vaikeaa. Huollossa hörppään tarjottua urheilujuomaa. Virhe!!! Tuntuu kuin kivi olisi mahassa. Otan vettä, banaania ja dippaan suolakurkkua suolassa. Tänään ei sitten ainakaan kramppailla!

Nousu kohti Kinahmin huippua lähestyy. Urheilujuoma kuvottaa. Tekee mieli oksentaa. Talutan soratien ensimmäiset isot nousut ja toivon olon paranevan. Vähitellen ajo alkaa maistua ja saavutamme Kinami I:n. Jonoa mäen juurella. Kaikki hymyilevät. Oma olo ei ole paras mahdollinen.

 Kirkkopolun päällä jatkan ajoa. Olokin kohenee. Nautinnollinen Kinahmin polku odottaa. Kinahmi on parasta Tahkoa kuumuudesta huolimatta. Kuuma. Syke liian korkealla. Noutaja naureskelee jo valmiiksi olkapäällä. Jonossa ajo tuo tarpeellista hidastusta menoon ja syke alkaa asettua järkevälle tasolle. Kiitos jonolle! Saavutamme Kinahmin huipun. Näköalat ovat edelleen hienot. Alamäki on haastava, mitenkähän tässä olisi sateella käynyt. Takarengas käy ilmassa pari kertaa. Huolto odottaa. Kuuma!

Toisessa huollossa kastelen pääni ensimmäisen kerran. Lämpö pitää saada alemmaksi. Kartta kertoo kolmanneksen olevan takana.
Aikaa on mennyt sen verran, että arvelen loppuajan painuvan päälle kuuden tunnin. Mahassa kiertää ja vääntää. Käyn vessassa.

Antti näyttää pirteältä ja hyvävoimaiselta. Lisää aurinkorasvaa ja hymyilee. Pitäisiköhän minunkin? Jätän molemmat väliin. Matka jatkuu kohti Kinahmi II:sta.

Alamäki tuo kaivattua viilennystä ja syke laskee entisestään. Otan rauhallisesti. Ei ole kiire minnekään.

Kinahmin kirkas tuo mieleen edessä odottavan nousun. Teen äkkipäätöksen jäähdytysnesteen lisäyksestä. Tekee hyvää. Nautin! Kyllä tästä maaliin taitaa päästä...

Kinahmi II on viimevuotisen mukaisesti minulle täysin ajamaton paikka. Eipä haittaa. Syke pysyy järkevissä rajoissa ja jalkojen takaosat saavat venytystä. Kukaan ei aja. Kinahmin portaiden jälkeen alkaa taas pätkä nautinnollista polkua. Isorenkainen maasturi on nautinto näissä maisemissa. Louhosareena jää oikealle. Edessä renkaiden tappolasku. Joku paikkaakin kumia. Selviämme molemmat ongelmitta maantielle.

Kalkkiruukin huolto yllättää. Joko sitä ajettiin 8 km? Suolaa, kurkkuja, banaania naamariin. Täälläköhän sitä mustikkasoppaa syötiin? Hyvältä maistui. Pikatesti osoittaa pään toimivan vielä. Vuotavan repun täyttö ja matkaan kohti seuraavaa huoltoa.

Seuraava huolto on kaukana. Vesi hölskyy mahassa. Helle alkaa pehmittää päätä. Ajo kuitenkin sujuu. Maasto on helpohkoa. Intoudun lisäämään vauhtia. Hieman ennen Tuulivaaraa paleltaa. Paleltaa? Hellettähän täällä pitäisi olla?!? Kaikki ei ole kunnossa. Kerron asiasta Antille. Huolto pelastaa. Kastelen pään ja ajopaidan edestä ja takaa. Juon ja juon. Suolaa, kurkkua, banaania. Olo alkaa helpottaa. Hei täältähän näkyy järvi! Mielessä käy keskeyttäminen. Päätän jatkaa. Kanssakulkijat lisäävät aurinkorasvaa.


Edessä itselleni kaikkein hankalin osuus panssariuraa Tuulivaarasta eteenpäin pitkin Välimäen etelärinnettä. Vauhdilla ensimmäiseen nousuun saakka. Ei jaksa. Vääntö ei riitä. Antti kiipeää kuin orava. Takapuoli puutuu, klossi painaa oikeaa jalkapohjaa. Minä talutan. Tekniset alamäet ovat nautintoa, ylämäet tuskaa. Kohta tämä loppuu, hoen mielessäni. Paljon on jäänyt maastopyöräilijöitä sisuskumeja ja geelipaketteja maastoon. Häpeän muiden puolesta. Järjestäjillä on kova urakka siivouksessa. Kehoitan Anttia ajamaan omaan tahtiin. Kohtelias nuori mies kuittaa ja sanoo ajavansa kanssani loppuun saakka. Kiitos! Viimeiset pitkokset ja pätkä maantietä. Sileäahon nousu kohti Pesämäen huippua on taas ajamaton paikka. Pitkän matkan kulkija sujahtaa ohi. Me tavikset tunkkaamme. Joku kertoo lämpötilaksi +35. Siltä se tuntuukin. Sydän tekee töitä lämmön poistamiseksi elimistöstä. Turhaan! Vihdoin ylhäällä. Loivaa nousua traktoritietä ja helpottava lasku metsäautotietä kohti Rahasmäen huoltoa ja helpottavaa jalkakylpyä louhoksella. Fillari rullaa hyvin suurilla renkaillaan ja kuskin massan alla. Muut tulevat vastaan selkä edellä. Päätän ohittaa. Pyörä meinaa lähteä lapasesta irtokivillä. Onneksi ote pitää ja voimat riittävät.

 Mitä ihmettä? Pettymys! Louhokselle ei pääse. Huolto on metsäautotiellä. Virkistävä jalkakylpy jää saamatta. Otan kupillisen vettä, hörppään puolet. Pyydän kuppiin veden sekaan viisi lusikallista mansikkahilloa. Toistan pyynnön hämmentyneelle huoltopisteen hoitajalle. Kanssakulkija neuvoo noudattamaan hikisen ja uupuneen pyöräilijän outojakin toiveita. Saan tilaamani. Sokeri suhisee korvissa. Nyt jaksan maaliin. Hien, pölyn ja aurinkorasvan seos valuu silmiin. Kirvelee. Pesen kasvot ja kastelen pään ja yläkropan.

Rahasmäen huollon jälkeen ei olekaan odotettua polkua vaan leveä ura. Onneksi on kuiva keli. Edessä on jälleen yhden mäen tunkkaus. Antti odottaa mäen päällä. Alamäki kalliolla. Hauska on paikan nini: Karhunrypy. Ura on kuluneempi kuin muistelen. alas päästään ehjinä. Vielä lyhyt pätkä metsäpolkua ennen viimeistä tieosuutta. Tervetullut alamäki ennen El Grandea. Vauhti kiihtyy, kroppa jäähtyy. Voimat ovat lopussa. Kyltti kertoo viimeisen nousun alkavan. Pohja on pehmeä, kuin purua. Kiroilen mielessäni. Ei jaksa... Granden tiukka osuus alkaa. Tunkkaan suosiolla ja armahdan itseni. Antti häviään mutkan taakse. Onneksi muitakin taluttajia on. Vaihdamme uupuneiden ajatuksia. Lähellä huippua pakotan itseni ajamaan loivat osuudet. Antti odottelee varjossa hymyillen. Kova on kunto!

Ylhäällä. Ihailen hetken järvimaisemaa ja sitten kohti maalia. Pöly hiertää silmissä ja rahisee hampaissa. Tämä mäki on kuitattava ehjänä. Jyrkimmässä kohdassa vauhti karkaa ja olen hetken matkustaja. Miltähän se perässä ajavan Antin silmissä näytti. Shikaani menee tällä kertaa hyvin. Vielä hetki. Rannalla keskityn pyörittämään sillä vääntöä ei enää riitä. Rinnemökeistä huudellaan oluen vahvistuksella. Ei jaksa naurattaa. Tahkolahden pohjassa pari sanaa Antin kanssa. Viimeinen rypistys. Maali. Nostan kädet ylös. Ei enää...

Maalissa tarjotaan mukia. Kysyn sisältöä. Kieltäydyn. Missä kylmä Battery? Maustaan huolimatta olisi ollut tervetullut piriste. Istun maahan ja yritän toipua. Energia on loppu. Antti katoaa jonnekin. En näe enää häntä. Jäiköhän kiitokset sanomatta? Sykemittarin mukaan keskisyke 155, maksimi 178 ja energiankulutus 4583 kcal. Tarkistan ajan: reilu 5 tuntia. Olen yhtäaikaa pettynyt ja tyytyväinen. Hämmentävää...

Lukitsen fillarin aitaan. Haen autosta vaihtovaatteet ja hoipun kohti saunaa. Työkaverit tulevat vastaan ärsyttävän pirteän näköisinä. Selviän saunaan. Suihku ja kevyet löylyt. Päälle kymmenminuuttinen viileässä suihkussa. Helpottaa. Pukuhuoneena toimivassa hikihuoneessa puhtaat vaatteet päälle ja syömään. Ravintolassa tapaan Jarkon. Syöminen tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Pakotan itseni syömään jotain. Lisään mehuun ruokalusikallisen sokeria. Naapuripöydän mies yrittää keskustella kanssani. Energia ei riitä oikein ajattelemaan. Puhuinkohan sekavia? Jarkon kanssa vaihdamme ajatuksia lähipäivien suunnitelmista.

Haen kaupasta limpparia. Tarkistan, että sokeria on riittävästi. Nyt ei juoda kevytjuomia. Muistan hakea fillarin. Pesupaikan kautta kohti autoa. Soitan kotiin ja kerron lähteväni paluumatkalle. Lämpömittari näyttää Nilsiän keskustassa +30 astetta vaikka onkin jo ilta.

Kelaan päivää mielessäni: ei kramppeja, ei kaatumisia, ei teknisiä ongelmia rahisevaa etuvaihtajaa lukuunottamatta. Ensi vuonna uudelleen? Ehkä tavoiteajaksi 8 tuntia ja kunnon kamera matkaan? Milloin on viimeinen Tahkoni?