Tahkolle taas, jo 11. kerta kuudellekympille. Onko tässä mitään järkeä? Ikää tulee ja mielessä käy homman jättäminen nuoremmille. No onneksi osallistuminen on maksettu jo hyvissä ajoin keväällä. Kuntoa on tullut ylläpidettyä pitkin talvea lähinnä lumikenkäilemällä ja pilateksella. Tavoitteena oli vähintään neljä tuntia liikuntaa viikossa. Hyvin se onnistuikin. Luminen talvi piti osaltaan huolta lihasvoiman ylläpidosta yläkropassa.
Viikolla yritin syödä terveellisesti ja tankata hiilareita sekä välttää turhaa rasvaa. Makaroonit alkavat tursuta korvista näin perjantaina. Onneksi vuorokauden päästä kaikki on taas ohi vuodeksi. Tämä valmistautumisviikko on joka kerta ärsyttävä. Kunto on mitä on, sillä mennään mikä on käytettävissä. Lauantaille on ennustettu kaikkien aikojen kuuminta keliä. Luvassa on kova kohtalo näin ylipainoiselle?
Viikko sitten vaihdoin pyörään kuivan kelin renkaat 2010 kokemusten rohkaisemana. Tosin ihan märälle ei olisi ollut edes vaihtoehtoa. Samalla tanko vaihtui kevyempään ja leveämpään. Kannattimenkin vaihdoin 1,5 cm lyhyempään, jolloin jaksan väsyneenäkin keventää keulaa kivikossa. Testilenkki osoitti kaiken toimivan.
Tänään en malttanut olla täyttä työpäivää, vaan karkasin keskenkaiken pyörän pesuun. Kotimittari näytti hurjia lukemia. Pelko uupumisesta kesken matkan kasvaa. Päätän samantien luopua kaikista aikatavoitteista ja yrittää päästä ehjänä maaliin. Näillä osallistumismäärillä ei enää ole harhaluuloja omista kyvyistä eikä oikein ole enää kunnianhimoakaan, kun muistissa on talven kevyeksi jäänyt harjoittelu.
Pyörää pestetessä tulee pari yllätystä vastaan: vuoden vanhassa fillarissa on kuva jota en ole huomannutkaan. Tottahan se on, että hyvin toimiva pyörä on miehen paras kaveri, ainakin Tahkon vauhdikkaissa laskuissa.
Huolestuttavaa on kuitenkin toinen löytöni: Onko takahaarukassa halkeama? Kynnellä kokeillessa ei tunnu mitään. Armoton hatutus käy päässäni ja laadin varasuunnitelmia. Onhan varastossa toinenkin pyörä: täysin jäykkä Singular Swift. Siinä kroppa olisi tiukoilla! Soitan kuitenkin hyvälle ystävälle ja pyydän hänenkin mielipidettään. Yhdessä toteamme vian olevan vain maalipinnassa, toivottavasti...
Pyörä on pesty ja tarkastettu. Päätän oman mukavuuteni vuoksi lähteä täysjoustolla haarukan jäljestä huolimatta. Hajoaa jos niikseen on. Seuraavana on vuorossa repun pakkaus. Tapanani on kuljettaa mukana kaikki tarpeeellinen pahan päivän varalta. Apu voi olla joskus kaukana. Kuvasta puuttuu: pumppu, iskaripumppu, alupeite ja juomavesi. Pesen vielä juomapussin letkuineen ja suukappaleineen. Ei olisi pitänyt...
Pyörä ja varusteet valmiiksi autoon ja sitten sisälle jäätelön syöntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti