Kalakukkoa sorapedillä

Niinhän siinä lopulta kävi, että ilmoittauduin jo perinteiseen Kalakukko-pyöräilyyn hitaan soratieryhmän vetäjäksi. Ihan omasta edusta tämä lähti, saisin testata kuntoa mahdollista pitkää maantieajoa varten.

Pitkin viikkoa ennuste näytti sateen uhkaa lauantaille, mutta poutasäätä riitti pitkälle iltapäivään. Mitä nyt vähän tihkua tuli. Paikan päällä soraryhmälle oli oikein oma lähtötolppa varattu. Pitkään tosin näytti, että täysin yksin saisin ajella. Onneksi viime hetkillä mukaan tuli vahvistus pohjoisesta sekä paikallisesta maantiekööristä. Minua kovempikuntoisia molemmat.

 Sawo-enskaryhmän nyhtäjällä riitti energiaa lähdössä ja havaintojen mukaan myös matkalla. En olisi pysynyt kyydissä vaikka olisin halunnut.

Hyvinhän se matka eteni Vänärin rantapolkujen ja Rönön kautta Itkonniemelle. Lopulta pääsimme Saarijärvellä latupohjille, joita pitkin etenimme aina Pihlajalaaksoon. Perinteinen Poukamantie johdatti kohti Päivärantaa. Kiersimme ja kaarsimme Valkeisesenlammet pienen ja suuren päätye Puijonsarven ja Julkulan kautta Rypysuolle. Oli vielä liian aikaista lähteä huoltoon, joten ajantappoa Puijonlaaksossa Sammakkolampea kiertäen. Pikapoikkeus Niuvaan ja sitten Savilahteen Canthian katokseen ihmettelemään. Olimme kuitenkin liian aikaisessa. Vielä olisi aikaa ajaa. Kainuun vahvistus lähti kanssani tarkistamaan Särkiniemen rantareittien kunnon. Ja hyvä se oli. Sää oli hyvä, joten reitti Pilpan kautta Tervaruukille ja edelleen Neulaniemen kautta kohti huoltoa veisi meidät uusien rantojen kautta kalakukon nautitaan.

Vänärin perinteisiä katoksiakin ehdimme ihailemaan.

Valapaton viiva kertoo Kallaveden pinnan korkeusvaihteluista lähivuosisatoina.

Merirosvoja Kallavedellä lähiaikoina?

Syksyn merkkejä

Rantaremmi 66,6%

Välillä poikkesimme polullekin.

jossa pärjäsi myös slikseillä. (jos osaa)

Hotelli helpotus Kuopion kaupungin tyyliin.

Pihkovan lahjoittama Pushkin.

Mikä lie ollut alkuperäinen tarkoitus tässä Huuhanmäen rakennelmassa.

Tähtitorni on merkattu.

Läskipyörät ovat ehtineet Savoonkin asti.

Huollossa takana oli 61 km ja kroppa energiaa täynnä. Ryhmä supistui yhteen, joten tankkasin pöytien runsaita antimia antaumuksella ja katselin saisinko jonkun mukaan.

Yliopiston katos oli hyvä valinta taukopaikaksi. Eihän syyssäästä koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan.

Kalakukkoa, maustekurkkua, ruisleipää, pannaria, hilloa, karkkia, kahvia, kolaa, teetä, vettä, urheilujuomaa...

Hyvin on järjestäjät homman hoitaneet.

Sawo-enskassa on menty täysillä ja välillä rajojen ylikin

 Pian paikalle saapuikin (liian) pitkänmatkanpyöräilijä, jonka viekkaudella ja vääryydellä houkuttelin eroon viehättävin leidien seurasta.







Pienen tankkauksen jälkeen lähdimmekin ajokaverin myöhemmin esittämistä kommenteista huolimatta suoraviivaiselle reitille tavoittelemaan minulta uupuvia kilometrejä. Saaristokaupungin ja Petosen rantareitit tarjosivat Kallaveden ja Koiraveden kauniita syysmaisemia koko vaivan edestä.







Pitkälahdessa tiemme erkanivat ja lähdin yksin Väärälahden kautta kohti Tervaruukkia ja lopulta kotiakin.

 Matkalla oli vielä esterata, jossa pääsin nostamaan fillaria portin yli. Samalla tuli testattu heijastimien näkyvyyttä. Hyvin näkyy eli pyörä on valmis syksyyn.

Ruskaa Tervaruukilla.

Tavoite täynnä!

Ensi vuonna uutta kukkoa maistelemaan, jos järjestäjällä intoa riittää. Minä olen ainakin valmis.