Soraa, soraa...

Sain pyynnön toimia sijaispyöräilijänä. Siis ystävälleni oli tulossa vieras kaukaa ja hän oli luvannut lähteä pyöräilemään vieraan kanssa. Elämässä kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan ja niinpä hänelle tuli ajoeste.

Niinpä huomasin olevani aikaisin lauantaiaamuna Scandicin pihalla odottamassa itselleni vierasta ihmistä. Onneksi hän osoittautui oikein mukavaksi tyypiksi ja päivän aikana kiertelimme rantoja rakkaita pitkin hiekkatietä aina Koiravedelle saakka. Takaisin kaupunkiin polkimet Pieni Neulamäen huipun kautta. Suunnitelma Konttilassa käynnistä kariutui alkavaan sateeseen, sillä ajokaverilla ei ollut sadetakkia. Niinpä saattelin hänet takaisin hotellille. Kaikkiaan yhdessä ajoimme 55 km.

Kotimatkalla innostuin vielä pienestä sateesta huolimatta keräämään kilometrejä lisää muutamalla mutkalla ja kokonaismatkaksi tuli noin 80 km. Ihan riittävä päivätyö. Aikaa meni vajaa kuusi tuntia, josta taukoja ja maiseman ihailua oli tunnin verran. Pisin koskaan ajamani marraskuun lenkki!

Pyörä kulkee siihen malliin, että alkaa tulla harhaluulo oman kunnon kohoamisesta. Marraskuisen sohvaperunamuutoksen olen saanut estettyä. Varmaankin osasyynä on vedenpitävät ja lämpimät pyöräilykengät. Eilenkin huomasin ajattelevani, kuinka mukava on, kun varpaat ovat kuivat ja lämpimät.