Lähdin hakemaan kadoksissa ollutta Tahkomotivaatiota iltapäivän retkisarjassa. Hyvissä ajoin olin paikalla ja kun selvisi, ettei retkisarjalaisille anneta chippiä, päätin lähteä samantien ajamaan. Mitäpä sitä käkälehtimään lähtöalueella.
Päätös oli hyvä. Ensimmäisen. Vitosen aikana näin kolme muuta pyöräilijää. Tilaa oli ajella ihan oman mielen mukaan. Hieman yllätti nousun pituus Tuulivaaralle. Pitkän liikuntatauon ansiosta lihakset toimivat hyvin, mutta sykkeet olivat korkealla. Säädin tahtia sykkeiden mukaan.
Joka kerta matka Tuulivaarasta Rahasmäkeen on ollut henkilökohtainen kiirastuli. Energiat lopussa, sydän hakkaa vimmatusti eikä pyörä kulje. P*ka paikka koko panssariura! Näin siis ennen. Nyt kulki eikä se maastokaan ole hullumpi tuolla osuudella. Pari märkää kohtaa ja leppoisia mäkiä. Tämähän on mukava pätkä! Joku ohitettava totesi, että onpa pitkä nousu. Vastasin, että se vaan tuntuu siltä.
Rahasmäkeen saavuin hyvävointisena, vohvelit naamariin elävän musiikin soidessa taustalla vielä hetken. Sitten bändi pakkasi kamat ja poistui paikalta.
Alamäkiosuus Rahasmäestä ennen ElGrandea sujui leppoisasti. Työntelin jyrkimmät kohdat elimistöä säästellen. Nauttimaan tänne on tultu! Granden ajoin loppukolmanneksen osalta, alun kävelin reipasta vauhtia keskustellen muiden kanssa.
Loppulasku oli vedetty uusiksi. Ei enää 2013 suoraa pudotusta. Ei tämä vieläkään ole täydellinen. Jotenkin toivoisi, että lasku menisi nauttien. Pahin kohta ehdottomasti oli pujahtaminen romukasan kapeasta raosta, liekö hiihtohissejä. En jäänyt ihmettelemään. Haastava oli myös kulunut rinneosuus irtokivineen maustettuna tomulla. Loppulaskun alkuosa ennen laskettelurinnettä ja romukasan jälkeinen osuus olivat sen sijaan oikein nautinnollista ajouraa.
Viimeisessä tienylityksessä ei ollut liikenteenohjausta. Paha puute! Itsekin jouduin jarruttamaan, jotten jäisi auton alle. Tahkolahden rantaa loppukiihdytys ja maalin saavuin hymyille soittokello kilisten!
Kokonaisuuteen olen erittäin tyytyväinen. 2010 on ehdottomasti tuntemusten perusteella paras Tahkoni, mutta tämä ei jää kauas. Ajettavuudeltaan 25 km rata on parasta Tahkoa. Pidemmillä reiteillä on liikaa maantieosuuksia. Lisäksi tämä lyhyt rata on luvallinen aina eikä reitti kulje kenenkään kotipihojen kautta.
Keskenkuntoiselle oli hyvä valinta lähteä pikamatkalle. Ehkä 45 km olisi mennyt, mutta reitti olisi ollut vähemmän nautinnollinen.
Ensivuonna 15. kerta? Mikä sitten onkaan matka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti